Miten rakennetaan aito yhteisöllisyys, näennäisen hyvän ja päälle liimatun jaksuhali-kulttuurin päälle?
Meissä ihmisissä on kaksi puolta:
- Se jonka haluamme näyttää ulkomaailmaan ja jota kautta haemme hyväksytyksi tulemisen tunnetta.
- Sekä ihminen joka todellisuudessa olemme silloin kun muut eivät näe. Se osa meistä joka on äärimmäisen haavoittuva ja heikko, mutta pelkäämme näyttää tätä ulkomaailmaan.
Onko pelko aiheellinen?
Oman kokemukseni perusteella on. Kun näytät itsestäsi sen heikon ja haavoittuvan puolen väärässä ympäristössä tarjoat kuin tarjottimella mahdollisuuden väärien ihmisten hyväksikäyttää näitä heikkouksiasi.
Kultainen keskitie on tässäkin asiassa toimiva. Sinulla on uskallus näyttää heikko ja haavoittuva puolesi, sillä tiedät että tiukan paikan sattuessa sinulla on keinot asettaa rajat mahdollisille rajaluokkauksille.
Hyväksytyksi tulemisen tarve:
Liian usein yrittäjyys pohjautuu syvimpään kipukohtaamme, kaipuumme tulla hyväksytyksi on niin suuri että myymme sielumme ja sydämemme liian halvalla.
Kyllä nimenomaan liian halvalla.
Toinen ääripää on itsemme myyminen liian kalliilla ja mitä vastapuoli siitä lopulta saa? Tyhjän kortin, kortin joka on rakennettu tyhjän päälle- norsunluutornista huutelun varaan.
Oman kokemukseni perusteella onnistunut työyhteisö tai yhteisöllisyys rakentuu siihen kohtaan jossa johtavassa asemassa olevalla ihmisellä on luonnollinen yhteys itseensä. Luonnollinen yhteys itseen mahdollistaa luonnollisen yhteyden muihin. Usein jos työyhteisö, joukkue tai seura ei menesty, asia korjaantuu tekemällä muutoksia ryhmän vetäjään, esihenkilöön tai siihen kenen vaikutuspiirin alaisena ihmiset ovat.
